Kun vieraan ääni katosi huoneen kaikuun: Tuomaksen mikrofonitarina

Tuomas tuli kurssille syksyn alussa. Hän oli tehnyt videopodcastia pari kuukautta ystävänsä kanssa ja nauhoitti jaksot olohuoneessa, jossa oli iso ikkuna, laminaattilattia ja vähän verhoja. Kamerat toimivat hyvin, mutta ääni oli hänen sanoin kuin puhuttaisiin pesuhuoneessa.

Pyysin häntä tuomaan kurssille yhden jakson raakaääntä. Kuuntelimme sitä yhdessä kuulokkeilla. Heti kuuli, että molemmat puhujat olivat kaukana mikrofonista ja huone vastasi jokaiseen konsonanttiin. Sanat menivät sekaisin, ja Tuomas myönsi nostaneensa äänenvoimakkuutta jälkityössä, mikä oli vain kasvattanut kaikua.

Tämä on tavallinen tilanne. Kun ääni kuulostaa huonolta, syy etsitään helposti mikrofonin merkistä, vaikka ratkaisu on usein sijoittelussa. Sovimme, että käymme läpi etäisyyden, suuntauksen ja huoneen vaikutuksen yksi kerrallaan, ja kuuntelemme jokaisen muutoksen jälkeen.

Aloitimme siitä, että Tuomas istui mikrofonin eteen niin kuin yleensä: noin puoli metriä kauempana kuin tarvitsi. Pyysin häntä lukemaan saman kappaleen kolmesti, ensin tuttuun tapaan, sitten kämmenen levyisen välin päässä ja lopuksi kahden kämmenen päässä.

Ero kuului selvästi. Lähempänä puheen osuus äänessä kasvoi ja huoneen osuus pieneni. Samalla äänenvoimakkuutta ei tarvinnut nostaa, joten taustakohina pysyi alhaalla. Liian lähellä taas alkoi kuulua sihinää ja puhallusta.

Tuomas huomasi itse, että sopiva etäisyys löytyy kuuntelemalla, ei mittaamalla. Hänen mikrofonillaan hyvä kohta oli suunnilleen kahden nyrkin verran suusta. Kirjasimme etäisyyden muistiin, jotta se voitaisiin toistaa jokaisella nauhoituskerralla.

• Kolme lukukertaa eri etäisyyksiltä
• Kuuntele kuulokkeilla jokainen versio
• Kirjaa toimiva etäisyys ylös

Seuraavaksi katsoimme, mihin mikrofoni osoitti. Tuomaksen mikrofoni oli pöydällä suoraan hänen edessään, ja hän puhui välillä sivuun kameralle ja välillä vieraalle. Silloin ääni vaihteli lauseen aikana, koska suu liikkui pois mikrofonin herkimmältä alueelta.

Siirsimme mikrofonin varteen hieman sivummalle, kohti suun kulmaa, ja käänsimme sen osoittamaan suuta eikä otsaa. Näin puhallukset eivät osuneet suoraan kalvoon. Tuomas sai myös ohjeen puhua pääosin mikrofonin suuntaan silloinkin, kun katsoo vierasta.

Toinen kuulokuva oli selvästi tasaisempi. Kun molemmat puhujat oli suunnattu samalla tavalla, jälkityössä ei tarvinnut tasoittaa jokaista lausetta erikseen.

Kun etäisyys ja suuntaus olivat kunnossa, kaiku oli vähentynyt mutta ei kadonnut. Kävimme huoneen läpi korva edellä: taputimme käsiä ja kuuntelimme, missä helähdys oli pahin. Se oli laminaattilattian ja ikkunan välissä, juuri siellä, missä mikrofoni oli.

Emme ostaneet mitään uutta. Tuomas siirsi pöydän huoneen toiseen päähän sohvan ja kirjahyllyn viereen, vei paksun maton pöydän alle ja veti verhot kiinni nauhoituksen ajaksi. Pehmeät pinnat nielivät heijastuksia, ja kirjahylly hajotti ääntä.

Pieni muutos riitti yllättävän pitkälle. Huoneen vaikutusta ei voi poistaa kokonaan, mutta sitä voi pienentää niin, että puhe erottuu selvästi.

• Taputa käsiä ja kuuntele helähdystä
• Pehmeitä pintoja puhujien lähelle
• Verhot kiinni nauhoituksen ajaksi

Lopuksi Tuomas teki kahden minuutin koenauhoituksen yhdessä ystävänsä kanssa. Kuuntelimme sen kuulokkeilla alusta loppuun ja katsoimme, kuuluuko molempien puhe yhtä selvästi, vaihteleeko taso ja onko taustalla jotain häiritsevää.

Löysimme vielä yhden asian: vieraan mikrofoni oli lähempänä jääkaappia, ja sen hurina kuului hiljaisissa kohdissa. Pöytä siirtyi taas hieman, ja ongelma poistui.

Tämä on se tapa, jota suosittelen: ei koskaan nauhoiteta pitkää keskustelua ennen kuin lyhyt koe on kuunneltu. Pieni tarkistus säästää tunnin keskustelun, jota ei voi nauhoittaa uudelleen samalla tunnelmalla.